Aamulla oli mukava herätä, tiesin että päivästä tulisi
mielenkiintoinen. Aamutoimet sujuivat ennätysmäisen nopeasti ja auto kulki
liiankin liukkaasti moottoritiellä. Pitkästä aikaa jotain mukavaa tekemistä.
K-Raudan kylttiä kohti, auto parkkiin ja kengänkärjet kohti
myymälää. Hymyilytti. Iloiset huomenet myyjille ja kävin hakemassa pelottavan
myyjän liivin päälleni. Sen jälkeen etsin myyjän joka antoi minulle päivän
tehtävät.
Sain tehtäväksi tyhjentää ”krääsäosaston” kaikki myytävät
tavarat eri paikkaan ja sen jälkeen pesin vapautuneet pöydät tulevaa
maalausprojektia varten. Luulin että se olisi nopeasti tehty ja ehtisin vielä
samana päivänä käydä toisella osastolla laittamassa myyvää joulua. Kaikkea sitä
kuvitteleekin! =)
Pesun jälkeen suojasin lattiat pöytien alta, teippasin
tarvittavat rajaukset jotta jälki olisi siistiä. Pöydät olivat valkoiset ja
maalattava väri musta joten pienikin virhe näkyisi todella selkeästi.
Aukaisin maalipurkin ja ajattelin että kylläpä on voimakkaan
hajuista tavaraa. Ei se mitään, en ole mikään vauva joten hihat ylös hommiin
vain.
Siinä maalatessani, useampi myyjä kävi kommentoimassa
voimakasta maalin hajua. Itse en enää pahemmin sitä ajatellut, siihen turtuu
näköjään aika äkkiä. ;)
Maha ilmoitti ruoka-ajasta joten laitoin maaliämpärin kiinni
ja lähdin kävelemään kohti taukotilaa. Hups heijakkaa, askeleet ei olleetkaan
enää niin vakaat kun aloittaessani urakkaa. Maalihöyryt taisivat kihota päähän.
Toisia nauratti epävarma kävely ja ehkä mielipuoli virne joka luultavasti oli
kasvoillani. =D
Urakkaa jatkaessani toivoin mielessäni, toivottavasti tämä
ei niin pahasti mene päähän että rupean esittelemään musiikillista lahjakkuutani
kovin suureen ääneen. Itsekseni naureskelin ajatukselle.
Siinä maalaillessani tuli yksi myyjä kysymään mitä teen ja
naureskeli tulleensa katsomaan kuka niin iloisesti viheltelee. Hups, en ollut
hoksannutkaan vihellystäni. Toivottavasti en kovin pahoja rallatuksia
luritellut..=D Harvoin rautakaupassa
vihellellään joten varmaan moni muukin oli sen kuullut.
Viimeistä pöydän sivua maalatessani minulle tultiin
tarjoamaan hengitys-suojainta. Minulta pääsi iso nauru ja sanoin että päässä
tämä on jo ja viimeisiä vetoja vetelen, tuskin tarvin enää tuota.
Se oli siinä! Jälkien siivous, kuppi mustaa kahvia jota en
normaalisti ikinä juo ja päivä olikin sitten pulkassa. Kävellessäni autolle
mietin, jos minut nyt puhallutetaan niin
mittari kyllä nollat näyttäisi mutta kyllä poliisi paran ajatus olisi että
kaikenlaisille hölmöille sitä kortti myönnetäänkin. =D
Kaisu Heinänen Sira 15
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti